ELÄMÄ EI PIDÄ KIINNI MISTÄÄN

Elämä liikkuu joka hetki. Persoonallisuuden rasittavuus on seurausta siitä hirvittävästä ristiriidasta, että me yritämme pitää kiinni olemassaolosta samalla kun se elämä, joka me olemme, päästää irti joka hetki. Elämä on loputonta liikettä. Kaikki, mikä on nyt, on jollain tavoin erilaista verrattuna siihen, mitä se oli eilen. Miksi me emme liiku elämän tavoin, nopeudella tai rakkaudella, joka päästää irti joka hetki?

Vastaus sisältyy kahteen sanaan: 'elämä' ja 'olemassaolo'. Elämä on keskellä olemassaoloa, mutta olemassaolo ei ole elämä. Elämä on uutta joka hetki. Myös olemassaolon tulisi olla uutta joka hetki, mutta me pidämme kiinni siitä, ja se muuttuu kivuliaaksi. Jos et tarraudu olemassaoloon, sinä olet elämä sen sisällä, uusi joka hetki. Tällöin näistä kahdesta syntyy harmonia. Silloin oleminen on täynnä iloa.

Harmoninen vuorovaikutus sisällämme olevan elämän ja ulkonaisen olemassaolomme välillä edellyttää sitä, että annamme psyykemme virrata vapaana. Persoonallisuus tukkii psyykkisen järjestelmämme, joka on luonnostaan jatkuvassa liikkeessä. Persoonallisuus jähmettää olemassaolon. Olemme jähmettäneet talomme, omaisuutemme, lapsemme; olemme tehneet niistä 'minun omiani'. Tarraudumme niihin ikään kuin ne katoaisivat, mikäli emme pitelisi niistä kiinni. Tämä kaikki johtuu turvattomasta persoonallisuudestamme, joka pelkää menettävänsä identiteettinsä, mikäli se irrottaa otteensa. Ja niin me taistelemme muita ihmisiä ja muita valtioita vastaan pitääksemme kiinni siitä, mitä meillä on. Mutta elämä - sellaisena kuin näemme sen ympärillämme, kaikkien persoonallisten ihmisten ja heidän persoonallisten ongelmiensa takana - ei pidä kiinni mistään. Elämä päästää joka hetki irti edellisestä hetkestä.

Elämä on nauttimista varten; siitä tehdään tietoista nauttimalla siitä. Sillä nautinnon ilo on tietoisuutta. Kun teet nautinnolla sen mitä teet, olet tietoinen. Jos nautit tanssista, olet tietoinen tanssiessasi. Jos nautit puutarhanhoidosta, olet tietoinen hoitaessasi puutarhaa. Jos nautit työstäsi, olet tietoinen tehdessäsi työtäsi. Nauti joka ainoasta elämäsi hetkestä, niin elät nautinnollisesti. Niin yksinkertaista se on.

Ilo eli tietoisuus on luonnollinen olotilasi. Se on aina olemassa. Se on kuin aurinko, joka paistaa jatkuvasti maan varjon yllä. Kun lakkaat elämästä omassa varjossasi, niin aurinko, ilo, alkaa loistaa välittömästi.

Iloa ei voi löytää lisäämällä elämäänsä mitään. Siihen johtaa vain karsimisen harjoittaminen, varjon riisuminen. Ilossa eläminen on selkeyden iloa - ilman ongelmia. Koko elämäni on silloin olemisen iloa tai selkeyttä – ilo ja selkeys ovat olemukseni.

Tämä kaikki on läsnä sisälläsi nyt, tällä hetkellä, odottaen vain, että eläisit sen todeksi omassa elämässäsi. Sinun ei tarvitse kamppailla sen vuoksi, etsiä sitä tai luoda sitä. Sinä olet se. Se on sinun; se on aito olemuksesi.

 

© The Barry Long Trust

Ote Barry Longin teoksesta Vain Pelko Kuolee.