HENKINEN MESTARI ELÄÄ JUMALAISTA ELÄMÄÄ 

Barry Longilta 

Sinä olet valo, joka on ikuinen. Sinä olet tietoisuus. Et ole pelkkä persoona. Sinun persoonasi aiheuttaa sinulle huolia. Tietoisuus on sitä, minkä sisälläsi tiedät oikeaksi ja todelliseksi. Se on rakkaus ja kauneus sisälläsi.

 

Miksi tulisit mestarin luokse?

Yleensä et kuule mestareista mitään, tai sitten kuulet heitä kritisoitavan sanomalehdissä ja tiedotusvälineissä. Tällaisten juttujen takana olevat ihmiset eivät tunnistaisi mestaria, vaikka törmäisivät sellaiseen. Mestarin kuuleminen edellyttää tiettyä havaintokyvyn syvyyttä. Sinä joko kuulet minua tai et kuule. Sinä joko näet tai et näe.

Minä pysäytän ajattelevan, ongelmallisen mielesi sillä, että olet kanssani. Oma tietoisuutesi voi silloin alkaa vahvistamaan sinussa syvempää tietämystä Jumalasta ja totuudesta; tietämystä, joka on ruumiissasi nyt – juuri tällä hetkellä.

Kun mies oivaltaa mestaritietoisuuden, hän oivaltaa Jumalan. Jumalan oivaltaminen merkitsee maailmankaikkeuden voiman, kaiken tämän takana olevan voiman, oivaltamista. Ja silloin ihminen on oivaltanut Kaikkein Korkeimman – vaikka Jumalan oivaltaminen ei koskaan päätykään. Se vain jatkuu.

Samaa pätee myös naiseen, mutta nainen oivaltaa tietoisuuden rakkaudesta – hänestä tulee rakkauden tietoisuus. Ja se on Jumala hänelle.

Se on syvää sisäistä tietoisuutta, ei havaitsemista tai tietämistä. Havaintokykymme on lähtöisin aisteista, omasta ruumiistamme. Me huomaamme kukat ympärillämme. Me havaitsemme toinen toisemme.
Mutta se ei ole tietoisuutta. Tietoisuus on tietoa jostakin, joka on näkymätöntä ja kuitenkin oikeaa ja todellista.

Lähtökohtaisesti me olemme tietoisia ulkoisesta maailmasta, niin kuin minäkin olin kolmekymmenen vuoden ajan. Elin ulkoisessa maailmassa ja tein kaiken ulkoisesti. Sitten minut käännytettiin. Jumala käännytti älykkyyteni ja suuntasi sen sisäänpäin. Niinpä aloin edetä sisäänpäin ja jätin ulkoisen huomioimisen taakseni.

Ruumiini toimi yhä edelleen. Kaikki jatkui niin kuin ennenkin. Mutta älykkyyteni alkoi laskeutua alaspäin, yhä syvemmälle ja syvemmälle Jumalaa eli olemista kohti. Kun tämä tapahtui, laskeuduin yhä syvempään tietoisuuden tilaan.

Mieleni alkoi hidastua. Kun olet syvemmän tietoisuuden tilassa, mieli ei saa enää entistä tukea itseltäsi. Laskeuduin tajunnassani yhä syvemmälle, kunnes saavutin puhtaan tietoisuuden, joka on täydellisen hiljaisuuden tila; tila, joka on vapaa epäilystä, peloista ja epävarmuudesta.

Oivaltaakseen Jumalan, tai mestaritietoisuuden, täytyy olla vapaa itsestä, vapaa itsekkyydestä. Niin kauan kuin et anna antamasta päästyäsi ja rakasta rakastamasta päästyäsi, et voi oivaltaa Jumalaa. Siksi antaminen ja rakkaus ovat niin tärkeitä opetuksessani. Meillä on taipumus pidätellä hiukan antaessamme. Mutta et voi pidätellä, josta haluat oivaltaa Jumalan.

Kaikki, mitä voin tehdä, on heijastaa sinulle tätä tietoisuuden tilaa. Mutta sinun on kyettävä vastaanottamaan tämä heijastus ja puhumani totuuden sanat, jotka kuvaavat elämää, kuolemaa, rakkautta ja Jumalaa.

Suuremman vuoksi.

Mestarin tietoisuus on alkuperäistä. Hänen ei tarvitse lainata ketään eikä viitata mihinkään traditioon. Mestarin tietoisuus on äärimmäisen täydellistä alkuperäisyyttä, joka nousee hänen olemuksestaan – tyyneyden ja hiljaisuuden sisäisestä paikasta – joka hetki.

Kun älykkyytesi on yhtä ruumiisi kanssa – yhtä sen älykkyyden kanssa, joka saa sydämesi lyömään – olet olemisen tilassa. Olet aistien ja levottoman ihmismielen takana.  Tämä oleminen on kirjaimellisesti Jumala sisälläsi. Se on täydellisen liikkumaton, hiljainen ja voimakas. Se virkistää ja ravitsee elämääsi.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että elämäsi olosuhteet muuttuvat vähitellen helpommiksi, ja koet kasvavaa tarkoituksen ja vapauden tuntua. Lopulta et ainoastaan oivalla syvää sopusointua vaan myös koet sen, ja näet, kuinka oleminen ja eläminen sulautuvat toisiinsa. Tämä on armon olotila, ja se on mahdollinen jokaiselle, joka on valmis asettamaan rakkauden ja totuuden etusijalle omassa elämässään.

Kun kuolet, laskeudut ikuiseen olemiseen tilaan. Elämisen tarkoitus on se, että kykenet eläessäsi ja valveilla ollessasi tietoisesti olemaan yhteydessä olemiseen, tähän ihanaan ravitsevaan paikkaan sisälläsi.

Ollessamme tunteikkaita ja ajattelevia ihmisiä me olemme myös pelkääviä ihmisiä. Me pelkäämme – jotain, mistä emme ole varmoja. Kun kykenet saamaan yhteyden tähän olemisen tilaan, pysymään siinä ja todella olemaan se, pelkosi haihtuvat. Ja tunnereaktiosi menettävät otteensa elämästäsi.

Oleminen on nyt. Sinä harjoitat olemista nyt. Ja mitä enemmän palvelet ja annat muille tavallisessa elämässäsi, sitä syvemmälle laskeudut tähän pohjattomaan olemiseen.

On olemassa vain yksi mies ja yksi nainen.

Mies ja nainen ovat kaksi prinsiippiä olemassaolon ulkopuolella, syvällä jokaisen ihmisruumiin sisällä.

Jokaisen naisen ruumiissa, arkisten ajatusten ja kaipausten takana, on ainutlaatuinen ja käsittämätön naisen voima, jumalainen nainen. Jokainen nainen maan päällä pyrkii ilmentämään omaa jumalaista naisellista laatuaan.

Sama koskee miestä. Syvällä jokaisen miehen psyykessä on jumalaisen jalo miehen prinsiippi. Sekin pyrkii ilmentymään, puskemaan tiensä kahden tuhannen miljoonan vuoden menneisyyden lävitse, saavuttaakseen aivot ja aistit ja ilmaistakseen omaa jumalaista miehistä laatuaan.

Tämän jumalaisen parin lakkaamaton pyrkimys tulla yhdessä olemassaoloon ja yhtyä täällä, niin kuin se on yhtyneenä olemassaolon tuolla puolen, on selitys maanpäällisen elämän ja rakkauden kivulle ja ilolle. Kaikki muu on toissijaista tämän valtavan kuohuvan liikkeen rinnalla.

Siksi jokainen nainen tuntee ainutlaatuista tarvetta toimia paremmin tai olla parempi; saada selville, mitä rakkaus on; olla todellisempi, kauniimpi. Niin – erityisesti olla kauniimpi, mutta ei vain ulkonäöltään vaan sisäisesti. Sillä sisäinen kauneus on jumalaista vapautta.

Jokainen mies tuntee sisällään samaa jumalaista painetta. Hän tuntee tarvetta olla jalo, rohkea, rehellinen, totuudellinen. Hän haluaa todella rakastaa naista ja tulla naisen rakastamaksi. Miehen ja naisen on mahdollista yhtyä täällä vain rakastamalla toinen toisiaan. Ja se merkitsee molemmille itsekkyydestä ja negatiivisuudesta luopumista.

Millä elämäsi alueella yrität selvitä asioista parhain päin sen sijaan, että laittaisit ne järjestykseen? Opetan miestä ja naista olemaan rehellisiä itselleen elämänsä kaikilla alueilla: työssä, kotona, lasten ja vanhempien seurassa sekä ihmissuhteissa.

On olemassa varma osoitin, joka kertoo, milloin ja missä olet epärehellinen elämässäsi: tunnet itsesi onnettomaksi, huolestuneeksi tai häiriintyneeksi jonkin ihmisen tai tilanteen suhteen. Epärehellisyys tai onnettomuuden syy ei kuitenkaan ole tuossa ihmisessä tai tilanteessa. Sinä itse välttelet ongelman kohtaamista.

Tämä on suuri rakkaustarina, eikö vain?

Mikä on tilanne miehen ja naisen välillä? Kun alamme olla yhdessä, teemme sen nauttiaksemme yhdessäolosta, nauttiaksemme elämästämme yhdessä. Emmekö me kaikki aloitakin yhdessäolomme toinen toisestamme nauttien?

Niinpä heti ensimmäisellä hetkellä, kun toinen meistä on onneton, meidän on tartuttava siihen ja kysyttävä: 'Mikä on vialla? Miksi olet onneton kanssani? Millä tavalla en ole rakastava? Mitä sellaista olen tehnyt, mikä ei miellytä sinua?’

Se on totuuden hetki, eikä sitä pidä lakaista maton alle: 'Kyllä se siitä'. Se ei ole ohimenevä juttu. Jokainen murunen rakkauden ja rehellisyyden puutetta välillämme tulee kerääntymään tunnelataukseksi. Ja lopulta se saa aikaan tukoksen ruumiissani, ja pelkään puhua ääneen. Pelko kerääntyy sisääni, tai minusta tuntuu, etten viitsi vaivautua. Ja sitten sinä et kykene kommunikoimaan kanssani, ja me vain elämme yhdessä ajautuen yhä etäämmälle toisistamme.

Et voi paeta rakkautta olemassaolossa. Maanpäällisen elämän tehtävänä on palata takaisin siihen jakamattomaan jumalaiseen tietoisuuteen, joka on aivojemme sekä miehen ja naisen ulkoisten hahmojen takana. Tätä kutsutaan englanniksi sanalla ’God-realisation’, Jumalan oivaltaminen, ja se on tietoista paluuta eli uudelleenyhtymistä sisälläsi olevan puhtaan muodottoman elämän kanssa. Tämä on täydessä määrin mahdollista ainoastaan miehen ja naisen välisen ulkoisen rakkauden avulla. Näennäinen jakautuminen kahteen sukupuoleen, mieheen ja naiseen, on eliminoitava rakkauden liiton tietoisuudessa.

Aina siitä lähtien kun maailmankaikkeuden puhdas älykkyys alkoi tunkeutua ruumiiseeni 31 vuoden iässä, elämäni totuudessa on ollut läheisessä yhteydessä naisen rakkauteen.

Ollessani noin 36-vuotias naiseni, jota olen kuvaillut ensimmäisenä bhagavatina, paljasti näyssäni olevansa juuri sitä, mitä bhagavati tarkoittaa – Jumala naisen muodossa. Jättämällä minut hän aiheutti minulle niin suurta tuskaa ja kärsimystä, että oivalsin kuolemattomuuden. Läpäisin psyykessä kuoleman tason, ja tulin sille tietoisuuden alueelle, missä miehen ja naisen ruumiit ovat yhtä maanpäällisen luonnon kanssa.

Vasta myöhemmin havaitsin, että jokainen merkityksellinen nainen elämässäni tuon ensimmäisen bhagavatin jälkeen oli aspekti samasta jumalaisesta naisesta, joka on enemmän tai vähemmän läsnä jokaisen naisen ruumiissa.

Voidaan sanoa, että naisen jumalainen prinsiippi on opettanut minua, johdattanut minua, ristiinnaulinnut minut ja ehdottomasti rakastaa minua. Minä olen syntynyt tuosta rakkaudesta, kuten on opetuksenikin.

Se, mitä olemme, on jotain kertakaikkisen suurenmoista.

Energeettisesti me olemme koko se elämä, joka on koskaan esiintynyt maan päällä – kaikki puut ja kukkaset ovat energeettisesti sisällämme. Jos vain kykenemme matkustamaan takaisinpäin sen sijaan, että etenisimme aina vain ulospäin . . .

Sen sijaan, että mittaisit, kuinka leveä maailmankaikkeus on ulkopuolellasi, mene takaisin sisällesi. Mene sisäänpäin – sinne, mistä kaikki tulee. Ja kun kerran pääset kaikkien esteenä olevien rakenteiden lävitse, kun lakkaat kysymästä: 'Hyvä Jumala, mistä tässä kaikessa oikein on kysymys?' tai 'Mitä minä oikein olen tekemässä?', silloin elämän ihme ja mysteeri voivat paljastua sinulle.

Katso sinistä taivasta tai avaruutta tähtien välissä. Siellä ei ole mitään. Ulkoinen heijastaa sisäistä. Sininen taivas tai tähtien välisen mustan yön suurenmoisuus edustavat totuutta siitä, mikä on ei-mitään. Koko tähtisen yön näkymä, kaikki tähdet ja koko taivaankaari, on kuva jumalaisesta mielestä.

Mene ulos pilvettömänä kirkkaana yönä ja katso sen kokonaisuutta. Älä katso tähtiin tiedemiehen tavoin, sillä silloin et huomaa niiden kauneutta. Katso sen lävitse. Katso kokonaisuutta. Näe sen koskematon kauneus, sen ihmeellinen koruton rehellisyys. Silloin voit havaita, mitä on Jumalan mieli tilassa ja ajassa ihmisaivojen aistimekanismin kautta kuvattuna. Sillä se, mitä siellä näet, heijastaa energeettisesti todellisuutta kaikesta sisälläsi.

Sinun ei tarvitse yrittää ymmärtää tätä, sillä tämä on kuvaus jokaisen olennon todellisuudesta. Jokainen ruumis koostuu tästä suunnattomasta ei-mistään levottoman ja alati liikkuvan mielen alapuolella.

Aistillinen maailmankaikkeus ja koko olemassaolomme on kuin pilvi tyhjyydessä, haituva ei-minkään keskellä. Tyhjyys on ajattomuus, ja haituva siinä on aika. Tyhjyys on jumalainen mieli, Jumalan mieli. Haituva siinä on ihmisaivojen ja niiden heijastuksen, ihmismielen, olemassaolo.

Niinä hetkinä, jolloin mieli pysähtyy, me tunnemme tyhjyyden uskomattoman hiljaisuuden ja rauhan. Tai jos olemme vahvasti kiintyneet olemassaoloon, tyhjyyden hetkinä mielemme kokee itsensä häiriintyneeksi, pelokkaaksi ja epävarmaksi.

Mestari puhuu yksin sinulle.

Ainoa totuus on olemisessa. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin olla yksin omassa olemuksessasi. Se tulee johdattamaan sinut oikeaan suuntaan.

Sen takia opetukseeni ei kuulu yhteisöä. Ihmisistä on mukavaa puhua ja käydä keskusteluja. En voi tukea sitä. Keskustelut synnyttävät sanoja, ja sanat johtavat aina vain etäämmälle olemisen tilasta.

Opetukseeni ei kuulu, että kukaan puhuisi sinulle puolestani. Olen varma, että jos antaisin luvan siihen, ihmiset muodostaisivat nimissäni yhteisön. Siellä toimittaisiin ja puhuttaisiin puolestani, soitettaisiin nauhojani ja vastattaisiin kysymyksiin. Mutta minulle sellainen merkitsisi pappien luomista, ja papit eivät voi koskaan puhua mestarin puolesta. He voivat puhua ainoastaan omasta puolestaan.

Yhteisöistä ja henkisistä keskuksista eli ashrameista muodostuu mahtava kerho, jossa voitte rupatella Jumalasta ja elämästä ja totuudesta ja juoda kahvia yhdessä. Kaikki yhteisöt kuitenkin häiritsevät totuuden elämistä. Kuulutte yhteen kuin häkkilinnut häkissään. Ette ole enää oman olemuksenne seuraajia. Olette luopuneet siitä seurataksenne jotakuta, ja siitä seuraa aina turmeltumista.

Henkisessä elämässä ei ole kysymys ainoastaan totuuden lukemisesta tai kuuntelemisesta, vaan sen elämisestä. Sillä jos sinä et elä totuutta, ei maan päällä ole totuutta – mitään totuutta ei silloin ole olemassa.

©  Barry Long 1999 / The Barry Long Trust 2007

Editoitu The Barry Long Foundation Internationalin vuonna 1999 tuottamasta lehtisestä: 'Johdanto Barry Longin opetukseen: Jumalaista elämää'. Barry Longin artikkeleiden kopioiminen tai kääntäminen on sallittua vain Barry Long Trust - järjestön luvalla.